Eeta

Ihmisyydestä

On siis ystävän päivä, laskiaissunnuntai. Jenkkikulttuurin kaupallinen riemuvoitto tuo taas ihmiset lähemmäs toisiaan. Muistetaan ja muistellaan ystävää. Niin, ja pyhää Valentinusta. Kauniita ajatuksia ystävyydestä, samalla kun kristitty maailma "laskeutuu paaston aikaan".

On siis toisaalta ilon, onnen ja rakkauden aika. Toisaalta surun, ja kaipauksen aika. Kaupallinen maailma on löytänyt katolisen kirkon pyhimyksestä myyntivaltin. Ja onhan sitä iloa ja rakkautta helpompi myydä, kuin synnintuntoa, alakuloa ja apatiaa. Tämän ovat varmaan protestanttisessa valtionkirkossa huomanneetkin, kun ovet käyvät nykyisin vain yhteen suuntaan.

Mitähän tämä kertoisi meistä ihmisistä. Olisiko niin, että on mukavampaa ajatella kivoja asioita. Hauskempi haaveilla rakkaudesta, kuin heitellä tuhkaa päällensä ja kieriskellä synnintunnossa pääsiäisen armahdusta odotellen. Molemmilla näkemyksillä on kannattajansa, tiedän sen.

Luulenpa, että ihmisyydessä onkin kysymys siitä, haluaako asettaa oman onnensa toisen ihmisen onnen edelle. Jos ihmisellä on ihmisyyttä, eikö silloin onnen pitäisi olla tasan?

Toiset meistä ovat valmiita päättämään, että oma onnellisuus on toisen onnellisutta tärkeämpää. Mielestäni varsin narsistinen näkemys. Vallan käyttöä, eikö niin?

Jotkut meistä haluavat asettaa toisen ihmisen onnellisuuden omansa edelle. Sillä kuulemma saa aarteita taivaaseen, paremman tuonpuoleisen jne. Enpä usko. Mutta varmasti tässäkin on kysymys vallankäytöstä. Sillä aina joku hyötyy siitä, että nöyrät lampaat luopuvat omastaan, paimentensa hyväksi.

Mummoni tapasi sanoa, että onni kasvaa jakamalla. Ja jos onnen jakaa, niin toisen onni on samaa, saman tasoista, ehkä yhteistäkin onnea. Rinnakkain, yhtä arvokkaina, ihmisinä.

Voisikohan olla niin, että ihmisyyden mitta löytyy tasapainosta. Tasa-arvoisesta rinnakkain elosta, muiden ja itsensä hyväksymisestä. Niin juuri, itsensä hyväksymisestä.

Itseään ei tietenkään voi hyväksyä, ellei itseään tunne. Kun tuntee ja tunnistaa itsensä, on rehellinen itselleen siinä mitä voi ja mitä ei, niin voi hyväksyä itsensä. Ja samalla ymmärtää, ettei ihmisten välillä ole eroa.

Toiset osaavat ja jaksavat enemmän kuin toiset, mutta kaikki etsivät onneaan. Kuka mistäkin, mutta yhteistä on, että kaikki etsivät onnea. Onnellisen ei tarvitse alistaa toista, joten onnellisuus lienee tie parempaan ihmisyyteen.

Onellista ystävän päivää, Ystävät