Beeta

"Niin, no ei se välttämättä toimikkaan, kun se on semmonen beeta." sanoi hell-deskin poika. - Ei toimi, ei ainakaan kunnolla. Se on mulla, se beeta. Ja mulla on ne melkein kaikki.

Enää se ei niin harmita. Tietäähän tuon. Kun jossain on myynnissä se beeta, tai muuten vaan maanantaikappale, niin se löytää tiensä mun ostoskoriin. Ja jos vähän laajentaa, niin että noi maanantaikappaleet on niinku B-mallia, niin vois siinäkin puhua beetasta.

Itte oon ajatellu, että oon semmonen maanantaipäivän magneetti, niinku beeta koko mies. Ja niinhän minä olenkin. Ja olen ollut aina, ihan syntymästäni saakka. Äitini toinen, siis beeta. Koulussa pärjäsin kyllä lukuaineissa, mutta liikunnassa olin siinä beeta-porukassa, jota ei koskaan valittu joukkueeseen. Ensinhän valittiin ne hyvät. Meidät beetat oli sitten pakko ottaa, jos ope käski.

Ammatinvalinta tuli sitten eteen. Pääsin oppimaan sähkömieheksi, kun niistä oli silloin pulaa. Ottivat semmoiselle parin vuoden pikakurssille. Paremmat opiskeli kolme vuotta, me oltiin sitä beeta-ryhmää.

Sotaväkeen oikein pyrinkin, teknilliseen kouluun. En päässyt siihenkään joukkueeseen. Mutta kiväärimieheksi kelpasin. Sattui siellä armeijassa pieni vahinko. Kotiin lähtiessä kirjoittivat sotilaspassiin semmoisen suomalaisen beetan.

No ammatti oli, mutta työ alkoi viidessä vuodessa tuntua turhauttavalta. Että jos sittenkin jatkaisin sinne tekulle, kun ammattikoulussakin sitä jo ehdottivat. Siitä sitten vaan, pahimmassa lamassa, hyvästä työstä takaisin kouluun. Ja ammatti tuli. Se oli sitten semmoinen beeta-ammatti, siis minulle toinen.

Löytyi vaimo, perustettiin perhe, ja purettiin se. Nyt tässä beeta-versiossa onkin jotenkin paremmin kotonaan. On vaimon kanssa saatu elämä ihan mukavaan malliin. On lapset, oma koti, omat firmat, autot ja muut.

Mutta välillä huvittaa, että miten sieltä kaupan hyllystä taas osui käteen se beeta. Ja niitä on ollut, rikkinäisiä, tai kohta käyttöönoton jälkeen särkyneitä: tietokone, telkkari, digiboksi, astianpesukone, moottorisaha, sirkkeli, kulmahiomakone, pari autoa, traktorin rengas, pojan radio-ohjattava, sähköhammasharja, taskulaskin ja kännykkä. Ja mitä lie muuta sälää.

No nyt tässä puolimatkan paikkeilla voi katsoa taaksekin hymyillen. Ehkä vähän semmoista haikeaa hymyä, mutta kuitenkin. Ja vaikka mun lasi onkin yleensä puoliksi tyhjä, niin tuo valoisampi aviopuoli on saanut välillä vilkaisemaan sinne eteenkin päin.

Mikäs säde siellä loistaakaan... Onkohan se se gamma...

Alfa

Aluksi ajattelin, että semmoisen pienen kirjan jos kirjoittaisi. Tästä ihan tavallisesta elämästä. Ihan tavallisen kirjan. Ajatuksia, niitä mitä tämmöisen tavallisen miehen päässä pyörii. Aloittaisin jostain alusta. Niin, kerrankin - tai kolmannen - aloitaisin alusta.

Aloitan A:sta, tai jos aloittaisinkin jostain muusta, niin kuitenkin alusta. Aloitan alfasta. Ei ihan niin mahtipontista ja kliseistä, kuin "muinaiset roomalaiset.." eli otetaan siis kreikkalaiset. Joo, siitä se lähtee, alfasta.