Nyy

Tänään en ole ollut oikeastaan hetkeäkään yksin.
Sen huomasin äsken, kun mielessäni päivän tapahtumia kertailin.

Mutta olen minä yksinäinenkin ollut, mietin.
Tiedän, mitä sekin on. Kun on yksin. Ja moni on.

Yksinäisyys kalvaa ihmistä sisältä.
Pikkuhiljaa, huomaamatta.
Ja yhtenä päivänä tuntuu,
että jäljellä on vain tyhjä kuori.

Ihmisen kuori.

Täytyisi avata tulppa, niin tyhjiö täyttyisi.
Niin se menee. Fysiikan lakien mukaan.
Kun kuoressa on tyhjiö, poista tulppa, ja tyhjiö täyttyy.

No, joskus pitää löytää joku vähän puhaltamaan alkuun,
mutta kyllä se sitten siitä lähtee.

Yksinäisyyteen on vain yksi lääke: Yhteys.
Yhteys syntyy, kun kaksi viestii toisilleen.
Puhuu, ja kuuntelee.

Tätä yhteyttä tarvitaan kaikkialla.
Yhteyttä tarvitsee ihminen toiseen ihmiseen,
ryhmä toiseen ryhmään, ja enemmänkin.

Yhteyttä tarvitaan, että yritykset voivat toimia.
Tarjota työtä ja toimeentuloa. Mahdollisuutta järjestää huominen.

Mutta yhteyttä tarvitaan valtioiden, kansakuntien ja kansainliittojen välillä.
Yhteyttä tarvitaan järjestöjen, kylien ja kaupunkien välillä.
Kuntien, ja seurakuntien välillä.

Sitä, että toinen viestii toiselleen.
Mitä tarvitsen - Mitä tarvitset.

Ja kun kaksi viestii toisilleen, löytää yhteyden, puhuu ja kuuntelee.
Silloin voi syntyä uutta. Tyhjiö täyttyy. Kuori saa sisällön.

Yhteydestä alkaa uusi aika.
Voimme jakaa. Yhteiset tilat.
Kunnat, kaupungit, seurakunnat.
Ollaan yhteydessä. Ei yksin.

Myy

Huipputuote myy.
Ja jos ei ole varaa ostaa, niin myy.
Myy se vanha, osta uusi.
Tee kauppaa. Osta. Myy. Kuluta.

Kuluttamisesta on tullut elämän laadun mitta.
Elämän tarkoitus.
Ja niinkö on?
Että elämä on kulutusta?
Ja jos ei tahdo, osaa tai voi kuluttaa, niin ei elä?

Ei. Ei elämän laatu ole kulutuksen määrästä kiinni.
Kun perustarpeet saa hankituiksi, niin se riittää.
Onnea ei voi ostaa, eikä rakkautta saa rahalla.

Aika vähällä pärjää, kun on joku joka kuuntelee, välittää, rakastaa.

Vaikka tuntuisi vaikealta löytää
toinen ihminen, yhteinen tila,
suojapaikka, illallinen,
niin se kaikki on jo valmiina.
On vain otettava ensimmäinen askel.

Toisen luokse.
Tekemään, elämään.
Elämään yhdessä.

Silloin erilaisuus voi alkaa täydentämään elämää.
Kun uskaltaa kohdata sen, joka on outo, vieras, tuntematon.
Minua nuorempi, vanhempi, rikkaampi tai köyhempi, ulkomaalaisempi.
Erilaisuus tuo rikkautta, täydentää tyhjät kolot, auttaa ymmärtämään.

Tehdään yhdessä,
sillä yhdessä tekeminen ei kuluta,
vaan vahvistaa.

Lambda

Olin eilen työhyvinvointia käsittelevällä luennolla.
Olivat Kinnulan kunnassa oivaltaneet, että ihminen tekee työtä, kun sen on hyvä olla. Ja ihmisen on hyvä olla, kun se tekee työtä.

Tekee sen mitä osaa, sen verran kuin jaksaa. Mutta kaikki voi tehdä jotain.
Työkykyä on kaikilla. Sen olen järjestöhommissa itsekin huomannut.

Ja onpa siinä meille kaikille hieno tehtävä:
Löydetään tekijät niille hommille, jotka on hoitamatta.
Hoidetaan ne hommat jotka on tekijättä.

Riittää kun poistetaan sosiaalimiinat ja tuloloukut.
Tehdään yhdessä, mutta kaikki tekee jotain.
Ihan Kinnulan malliin.

On aika siirtyä eteenpäin.
On aika panna hanskat käteen ja lähteä talkoisiin.
On aika antaa ihmisille mahdollisuus järjestää elämänsä kuntoon.

Saappaat jalkaan, ja hanskat käteen.
Lähdetään Toivo-talkoisiin.

Kappa

Sadonkorjuun aika.
Nyt sitä kotimaista tuoretuotetta saa edullisesti, kappakaupalla.
On omenaa, perunaa, lanttua ja naurista.
On mustikkaa, puolukkaa, lakkaa ja herukkaa.

Kappa puolukkaa tulee metsästä alle tunnissa, ihan ilmaiseksi.
Tai tulisi, jos viitsisi mennä.
Mutta kun on niitä susia ja karhuja ja hirvikärpäsiä.
Ehkä onkin parempi mennä hakemaan marjat torilta.

Vaikka sittenhän ei kyllä tiedä, onko ne puhtaita.
Jonkun likaisilla käsillä poimimia.
Tulee pian lintuflunssa, possukuume tai joku muu lääketehtaan pikavoittopipi.

Varmaan parempi, että ostaa valmiina hillona kaupasta.
Saa sitten varmasti tutun oloisessa muovitölkissä tuttua teollista tuontitavaraa.
Se virolainen puolukka kun on muutenkin parempaa...

Eiköhän me nyt mennä metsään.

Haetaan ne marjat pois.
Ihan kappakaupalla.