Tau

Tau! sanoi Homer Simpson.

Mitähän se sillä yritti sanoa...
Olisiko satuttanut varpaansa, säikähtänyt poikansa Bartin kepposta, vai tapasiko kaljakaverinsa Moen?

Tau! sanon minäkin.

Hyvin menee yrittäjällä.
On hyvät kumppanit, hyvät työntekijät, hyvät asiakkaat, hyvät projektit.
Ja tilauskirja melkein täynnä.
Firma kasvaa ja vahvistuu. Laajenee ja voimistuu.

Hyvin menee kokoomuslaisella.
On hyvät kaverit, hyvät edustajat, hyvät luottamustoimet.
Eduskunnassakin meitä on eniten.
Puolue kasvaa ja vahvistuu. Laajenee ja voimistuu.

Tau!

Ja hyvin menee suomalaisella.
On hyvä maa, on rauha ja turvallisuus.
Jääkiekossakin maailmanmestaruus!

Tau!

Ja hyvin menee minullakin.
On hyvä perhe, on vaimo ja lapset.
Rakkautta ja kumppanuutta, onnellisuudeksi asti.

Tau!

Ja tänään sain hyvän hoidon.
Ajoissa, tai oikeaan aikaan.

Ja nyt odotan. Lausunto tulee postissa.
Aikanaan, tai oikeaan aikaan.

Arvet paranevat.
Niin minäkin.
Uskon niin, tai toivon.

Olen onnellinen.

Tau!

Ypsilon

Tiesin sen tulevan.
Sukuni taakka.
Äitini perintö.
Ja nyt se on minun.

Odotin, etsin, aavistin.
Varattu aika.
Onnistuminen.

Varhainen vaihe.
Kaikki saatiin pois.
Mutta varmuuden vuoksi, tule uudelleen.
On tehtävä uusi leikkaus.
Varmuuden vuoksi.
Kuitenkin.

Perintöni.
Luovun siitä mielelläni.
Saisinko siitä maksuksi - oman elämäni?
Minun perintöni, on syöpä.

Sigma

Eräänä päivänä törmään vanhemmuuden kriisiin.
Se iskee päin kasvojani, kuin märkä rätti.

Aivan varoittamatta, lapseni on ylittänyt rehellisyyden rajan.
Minut on petetty.

Missä on nyt se arvokas vanhemmuus?
Missä on kunnioitus?
Mihin katosi se rajaton luottamus?

Ja tänään olen tyhjä.

Rakkauteni on.
Kirvellen viiltää se rinnassani.
Petos. Kavallus. Tyhjyys minua kalvaa.
Rakastan silti.
Tuota lasta, jonka silmissä asuu pelko.
Uhma taivuttaa niskaa.
Hartiat vavahtelevat. Vihaa - vai itkua?
Hänenkö, vai minun.

Rintaa puristaa.
Ahdistusko? Vai sydämeni suuruus?

Voi rakkaani, kuinka syvä on se haava.
Isäsi sydämessä.