Sigma

Eräänä päivänä törmään vanhemmuuden kriisiin.
Se iskee päin kasvojani, kuin märkä rätti.

Aivan varoittamatta, lapseni on ylittänyt rehellisyyden rajan.
Minut on petetty.

Missä on nyt se arvokas vanhemmuus?
Missä on kunnioitus?
Mihin katosi se rajaton luottamus?

Ja tänään olen tyhjä.

Rakkauteni on.
Kirvellen viiltää se rinnassani.
Petos. Kavallus. Tyhjyys minua kalvaa.
Rakastan silti.
Tuota lasta, jonka silmissä asuu pelko.
Uhma taivuttaa niskaa.
Hartiat vavahtelevat. Vihaa - vai itkua?
Hänenkö, vai minun.

Rintaa puristaa.
Ahdistusko? Vai sydämeni suuruus?

Voi rakkaani, kuinka syvä on se haava.
Isäsi sydämessä.