keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Rhoo

Eka kerta.

Ensimmäisen kerran alaikäisillä on äänioikeus.
Ensimmäisen kerran nuorilla on mahdollisuus järjestää elämäänsä.
Ensimmäisen kerran olen ehdokkaana vaaleissa.

Eka kerta.

Kirkko teki oikean liikkeen.
Näytti oikean suunnan.
Teki teon.

Eka kerta.

Kirkko ei jäänytkään sivustakatsojaksi.
Kirkko tuli lähemmäs nuorta ihmistä.
Kirkko ojensi kätensä.
Tartutko siihen?

Olisi jo aika.
Nuoret tarvitsevat tilaa.
Joskus aikaa aikuiselta. Korvan, joka kuuntelee.
Mutta kuunteleeko kirkko?

Kirkon korva on valtuusto.
Se on vanha korva.
Keski-ikä kuudenkymmenen paikkeilla.
Puhu kuuluvasti. Huuda.

Kirkon korvien välissä on sen viisaus.
Kovin kauan se viisaus on ollut vanhuus.

Perisuomalainen, virkamiesriippuvainen,
vastuunsa väistävä vanhojen viisaus.

Sillä vanhalla viisaudella on monet kasvot,
mutta vain yksi ääni. Virkamiehen kuiva yskä.
Tehdään, niinkuin valmisteleva virkamies esittää.
Ei ajatella. Ei ainakaan itse.
Joutuu kuuntelemaan.
Tulee vastuuta.

Olisi jo aika.

Kirkolla olisi tilaa kaikille. Nuorillekin.
Olisi korvia, jotka kuuntelevat.
Aikuisia, joilla on aikaa.
Tilaa elää ja hengittää.

Nyt on mahdollisuus,
järjestää omaa elämää.
On eka kerta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti