Ksii

Onko oikeutta?
Tuo kysymys on taas viime päivät pyörinyt mielessäni.

Onko oikeutta?
Iso kysymys.

Ajattelen niin, että jokaisella on oikeus,
ja ehdottomasti yhtäläinen oikeus.
On oikeus selviytymiseen.
On oikeus elämänsä järjestämiseen.
On oikeus menestykseen.

Mutta onko oikeutta tunkeutua toisen elämään?

Missä se yksityisyyden raja on?
Kuka on oikeutettu tulemaan toisen yksityisalueelle?
Ja mikä on jokaisen yksityinen alue?

Luulenpa, että yksityisyys on oma päätös.
Toista loukkaamaton oma tila. Ehkä vain minuus.

Voinko siis mennä toisen ihmisen elämään?
Kyllä, jos hän minut elämänsä osaksi hyväksyy.
Voinko täyttää toisen ihmisen elämän?
Kyllä, jos hän tahtoo niin, ja minä siihen pystyn.

Mutta voinko viedä enemmän tilaa kuin toinen tahtoo?
Kyllä, mutta loukkaan häntä.
Ylitän rajan.

Kenelläkään ei ole oikeutta toisen elämään.
Ei missään määrin.
Siksi en voi ottaa toisen ihmisen elämää.
En voi riistää sitä, en rajoittaa, en kahlita.

Mutta...

Miksi luulemme, että pilkkaa on kestettävä.
Se on loukkaus - Se on rikos.
Miksi luulemme, että häirikköä on ymmärrettävä.
Se on loukkaus - Se on rikos.
Miksi luulemme, että juopon käytös on siedettävä.
Se on loukkaus - Se on rikos.
Miksi luulemme, että raiskaajan siemen on kannettava.
Se on loukkaus - Se on rikos.

Raiskatulla on oltava oikeus, edes aborttiin.
Juopon puolisolla on oltava oikeus, edes eroon.
Häirikön uhrilla on oltava oikeus, edes suojeluun.
Loukatulla on oltava oikeus, edes anteeksipyyntöön.