Khii

Järjestäytykää!

Suomi on järjestöjen luvattu maa.
130.000 yhdistystä toimii jäsentensä eduksi.
On urheiluseuraa, metsästysseuraa, kirjailijaseuraa, ompeluseuraa,
eläkeläis-, työntekijä-, opiskelija-, koululais- ja pyöräilyjärjestöä.

Etujärjestöjä.

Ajetaan etua. Järjestäydytään, liitytään yhteen ja ajetaan meidän etua.
Hyvä on, että ollaan asialla. Yhteisellä asialla. Yhdistyksen asialla.

Toisinaan vain käy niin, että yhteisestä asiasta tulee minun asia.
Ja sitten minun asiasta se yhteinen. Ollaan minun asialla.

Lähtökohtahan kuitenkin on, että järjestöön liitytään melkein aina itsekkäistä syistä.
Minun asiani on tärkeämpi, kuin niiden muiden. Samalla tavalla ajattelevat ymmärtävät minua.
Liitytään yhteen, ajetaan meidän etuja. Ne on tärkeämpiä asioita, kuin ne toisten asiat.

Ajetaan etuja.

Mutta voisiko etu olla etu kaikille?
Jos ajettaisiin yhteistä etua?
Ei toisia vastaan, vaan kaikkien puolesta.

Istutaan alas, ja mietitään: Mitä voisin tehdä toisten puolesta?
Miten voisin auttaa sinua? Miten voisin hoitaa teidän asiaanne?
Saisinko luvan? Voisinko olla avuksi?

Niin minä itse haluaisin toimia.
Yhteiseksi hyväksi. Uskon siihen, että autat minua, kun sitä tarvitsen.
Siksi tahdon auttaa sinua, siinä mitä osaan. Siinä, mitä et itse tahdo, jaksa tai voi tehdä.
Minun etuni on olla sinulle eduksi. Sinä olet minun turvani.
Me olemme eduksi toisillemme.
Toistemme tuki ja turva.

Me. Sinä ja minä.

Me. Ihmiset.

Fii

Uusi aika.
Jollekin alku, toiselle jatkoaika.
Miksei minullekin.
Jollekin loppu.
Uusi vaihe, uuden alku.

Uusi hallitus. Uusi asetelma.
Uudet pelaajat, vanhat pelaajat.
Vanha peli.

Lupaukset pitäisi pitää, vaikka mikä olisi.
Oma maa, oma väki, oma ajatus, oma tahto, päähänpinttymä.
Vakuus! Minä haluan! Minä vaadin!
Tyttö polkee jalkaa. Itkee ja kiukkuaa.
Vaalea kihara valahtaa silmille. Peittää näkyvyyden.
Ei huomaa, että...
Toinen maa, oma väki, toinen ajatus, oma tahto...
Toinen tahto.

Ja oikeat asiat menevät ohi.
Olisiko syytä löytää omalle taloudelle vakaus?
Voisi olla parempi, kuin kerjäläisen vakuus.
Pitäisi nähdä ulos.
Tai enemmän!
Pitäisi nähdä ulkoa sisään.

Miltähän se näyttää?
Sijoituskohteena, sijaintikohteena, toimittajana, kumppanina?
Miltähän se näyttää?
Se Suomi.

Siellä on niitä nationalisteja,
joilla on jokaisella erikokoinen lippalakki päässä.
Siellä on niitä sosialisteja,
joiden sosiaalisuus rajoittuu oman maan oman puolueen omaan napaan.
Siellä on niitä kommunisteja,
jotka haluavat valvoa jokaisen kansalaisen liikkeitä, autoja ja kännyköitä.
Siellä on niitä vihreitä,
jotka osaavat korvata ydinvoiman sähköllä.
Siellä on niitä apilanviljelijöitä,
joiden presidentiksi kelpaa mikä vaan, kuka vaan, pitäjä tai vuotaja.
Ja siellä on se omituinen porukka niitä sinisiä lintubongareita,
jotka sivistyneesti väittelevät keskenään, ja siinä väitellessään, vasemmalla kädellään, saavat kaiken toimimaan.

Se on ihmemaa.
Se Suomi.

Tau

Tau! sanoi Homer Simpson.

Mitähän se sillä yritti sanoa...
Olisiko satuttanut varpaansa, säikähtänyt poikansa Bartin kepposta, vai tapasiko kaljakaverinsa Moen?

Tau! sanon minäkin.

Hyvin menee yrittäjällä.
On hyvät kumppanit, hyvät työntekijät, hyvät asiakkaat, hyvät projektit.
Ja tilauskirja melkein täynnä.
Firma kasvaa ja vahvistuu. Laajenee ja voimistuu.

Hyvin menee kokoomuslaisella.
On hyvät kaverit, hyvät edustajat, hyvät luottamustoimet.
Eduskunnassakin meitä on eniten.
Puolue kasvaa ja vahvistuu. Laajenee ja voimistuu.

Tau!

Ja hyvin menee suomalaisella.
On hyvä maa, on rauha ja turvallisuus.
Jääkiekossakin maailmanmestaruus!

Tau!

Ja hyvin menee minullakin.
On hyvä perhe, on vaimo ja lapset.
Rakkautta ja kumppanuutta, onnellisuudeksi asti.

Tau!

Ja tänään sain hyvän hoidon.
Ajoissa, tai oikeaan aikaan.

Ja nyt odotan. Lausunto tulee postissa.
Aikanaan, tai oikeaan aikaan.

Arvet paranevat.
Niin minäkin.
Uskon niin, tai toivon.

Olen onnellinen.

Tau!

Ypsilon

Tiesin sen tulevan.
Sukuni taakka.
Äitini perintö.
Ja nyt se on minun.

Odotin, etsin, aavistin.
Varattu aika.
Onnistuminen.

Varhainen vaihe.
Kaikki saatiin pois.
Mutta varmuuden vuoksi, tule uudelleen.
On tehtävä uusi leikkaus.
Varmuuden vuoksi.
Kuitenkin.

Perintöni.
Luovun siitä mielelläni.
Saisinko siitä maksuksi - oman elämäni?
Minun perintöni, on syöpä.

Sigma

Eräänä päivänä törmään vanhemmuuden kriisiin.
Se iskee päin kasvojani, kuin märkä rätti.

Aivan varoittamatta, lapseni on ylittänyt rehellisyyden rajan.
Minut on petetty.

Missä on nyt se arvokas vanhemmuus?
Missä on kunnioitus?
Mihin katosi se rajaton luottamus?

Ja tänään olen tyhjä.

Rakkauteni on.
Kirvellen viiltää se rinnassani.
Petos. Kavallus. Tyhjyys minua kalvaa.
Rakastan silti.
Tuota lasta, jonka silmissä asuu pelko.
Uhma taivuttaa niskaa.
Hartiat vavahtelevat. Vihaa - vai itkua?
Hänenkö, vai minun.

Rintaa puristaa.
Ahdistusko? Vai sydämeni suuruus?

Voi rakkaani, kuinka syvä on se haava.
Isäsi sydämessä.