Khii

Järjestäytykää!

Suomi on järjestöjen luvattu maa.
130.000 yhdistystä toimii jäsentensä eduksi.
On urheiluseuraa, metsästysseuraa, kirjailijaseuraa, ompeluseuraa,
eläkeläis-, työntekijä-, opiskelija-, koululais- ja pyöräilyjärjestöä.

Etujärjestöjä.

Ajetaan etua. Järjestäydytään, liitytään yhteen ja ajetaan meidän etua.
Hyvä on, että ollaan asialla. Yhteisellä asialla. Yhdistyksen asialla.

Toisinaan vain käy niin, että yhteisestä asiasta tulee minun asia.
Ja sitten minun asiasta se yhteinen. Ollaan minun asialla.

Lähtökohtahan kuitenkin on, että järjestöön liitytään melkein aina itsekkäistä syistä.
Minun asiani on tärkeämpi, kuin niiden muiden. Samalla tavalla ajattelevat ymmärtävät minua.
Liitytään yhteen, ajetaan meidän etuja. Ne on tärkeämpiä asioita, kuin ne toisten asiat.

Ajetaan etuja.

Mutta voisiko etu olla etu kaikille?
Jos ajettaisiin yhteistä etua?
Ei toisia vastaan, vaan kaikkien puolesta.

Istutaan alas, ja mietitään: Mitä voisin tehdä toisten puolesta?
Miten voisin auttaa sinua? Miten voisin hoitaa teidän asiaanne?
Saisinko luvan? Voisinko olla avuksi?

Niin minä itse haluaisin toimia.
Yhteiseksi hyväksi. Uskon siihen, että autat minua, kun sitä tarvitsen.
Siksi tahdon auttaa sinua, siinä mitä osaan. Siinä, mitä et itse tahdo, jaksa tai voi tehdä.
Minun etuni on olla sinulle eduksi. Sinä olet minun turvani.
Me olemme eduksi toisillemme.
Toistemme tuki ja turva.

Me. Sinä ja minä.

Me. Ihmiset.