Khii

Järjestäytykää!

Suomi on järjestöjen luvattu maa.
130.000 yhdistystä toimii jäsentensä eduksi.
On urheiluseuraa, metsästysseuraa, kirjailijaseuraa, ompeluseuraa,
eläkeläis-, työntekijä-, opiskelija-, koululais- ja pyöräilyjärjestöä.

Etujärjestöjä.

Ajetaan etua. Järjestäydytään, liitytään yhteen ja ajetaan meidän etua.
Hyvä on, että ollaan asialla. Yhteisellä asialla. Yhdistyksen asialla.

Toisinaan vain käy niin, että yhteisestä asiasta tulee minun asia.
Ja sitten minun asiasta se yhteinen. Ollaan minun asialla.

Lähtökohtahan kuitenkin on, että järjestöön liitytään melkein aina itsekkäistä syistä.
Minun asiani on tärkeämpi, kuin niiden muiden. Samalla tavalla ajattelevat ymmärtävät minua.
Liitytään yhteen, ajetaan meidän etuja. Ne on tärkeämpiä asioita, kuin ne toisten asiat.

Ajetaan etuja.

Mutta voisiko etu olla etu kaikille?
Jos ajettaisiin yhteistä etua?
Ei toisia vastaan, vaan kaikkien puolesta.

Istutaan alas, ja mietitään: Mitä voisin tehdä toisten puolesta?
Miten voisin auttaa sinua? Miten voisin hoitaa teidän asiaanne?
Saisinko luvan? Voisinko olla avuksi?

Niin minä itse haluaisin toimia.
Yhteiseksi hyväksi. Uskon siihen, että autat minua, kun sitä tarvitsen.
Siksi tahdon auttaa sinua, siinä mitä osaan. Siinä, mitä et itse tahdo, jaksa tai voi tehdä.
Minun etuni on olla sinulle eduksi. Sinä olet minun turvani.
Me olemme eduksi toisillemme.
Toistemme tuki ja turva.

Me. Sinä ja minä.

Me. Ihmiset.

Fii

Uusi aika.
Jollekin alku, toiselle jatkoaika.
Miksei minullekin.
Jollekin loppu.
Uusi vaihe, uuden alku.

Uusi hallitus. Uusi asetelma.
Uudet pelaajat, vanhat pelaajat.
Vanha peli.

Lupaukset pitäisi pitää, vaikka mikä olisi.
Oma maa, oma väki, oma ajatus, oma tahto, päähänpinttymä.
Vakuus! Minä haluan! Minä vaadin!
Tyttö polkee jalkaa. Itkee ja kiukkuaa.
Vaalea kihara valahtaa silmille. Peittää näkyvyyden.
Ei huomaa, että...
Toinen maa, oma väki, toinen ajatus, oma tahto...
Toinen tahto.

Ja oikeat asiat menevät ohi.
Olisiko syytä löytää omalle taloudelle vakaus?
Voisi olla parempi, kuin kerjäläisen vakuus.
Pitäisi nähdä ulos.
Tai enemmän!
Pitäisi nähdä ulkoa sisään.

Miltähän se näyttää?
Sijoituskohteena, sijaintikohteena, toimittajana, kumppanina?
Miltähän se näyttää?
Se Suomi.

Siellä on niitä nationalisteja,
joilla on jokaisella erikokoinen lippalakki päässä.
Siellä on niitä sosialisteja,
joiden sosiaalisuus rajoittuu oman maan oman puolueen omaan napaan.
Siellä on niitä kommunisteja,
jotka haluavat valvoa jokaisen kansalaisen liikkeitä, autoja ja kännyköitä.
Siellä on niitä vihreitä,
jotka osaavat korvata ydinvoiman sähköllä.
Siellä on niitä apilanviljelijöitä,
joiden presidentiksi kelpaa mikä vaan, kuka vaan, pitäjä tai vuotaja.
Ja siellä on se omituinen porukka niitä sinisiä lintubongareita,
jotka sivistyneesti väittelevät keskenään, ja siinä väitellessään, vasemmalla kädellään, saavat kaiken toimimaan.

Se on ihmemaa.
Se Suomi.