keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Ioota

Lakko!

Olen ollut kirjoituslakossa. Huomasitko edes?
Ei se mitään. Ei muutkaan. Kun ne on lakossa.

Ioota on tarina lakosta.
Tai oikeastaan lakkoilusta, lakkoilijasta, lakkoagitaattorista.

"Kai sitä saa vaatia parempaa palkkaa!" huusi myyjätär kaupan ovella.
Ja saahan sitä. Pyytää, ja vaatia. Ja saa lakkoillakin. Mutta kuka hyötyy?

Niin. Kukahan siitä hyötyy, siitä lakosta?

Keskimäärin lakko tuo onnistuessaan pari kolme kymppiä lisää massia kuussa. Tämä siis verraten sopuratkaisuun, jossa tili kasvaisi viitisen kymppiä kuussa muutenkin.
Kun samalla kasvaa myös liiton jäsenmaksu ja vero, niin tulos on jo aika lähellä nollaa.

Paitsi että ... jokainen lakkopäivä on suunnilleen puoli prosenttia vuosipalkasta.
Siis kolmen päivän lakko maksaa työntekijälle enemmän, kuin lakolla saatu palkan lisäys on.

Ai liiton lakkoavustus? No senhän olet itse jäsenmaksuna liitollesi moneen kertaan maksanut! Huomasitko? Liiton jäsenmaksu on siinä viiden sadan euron paikkeilla, joka vuosi! Työntekijä ei siis hyödy liitosta tai lakosta yhtään mitään.

Eli kuka hyötyy?

Lakkoon "joudutaan" kun neuvottelut eivät muuten etene.
Voisikos se johtua siitä, ettei neuvotella?

Ja miksi neuvoteltaisiin, kun työriidan neuvottelut käydään illalla, yöllä, viikonloppuna... Neuvottelijat saavat silloin iltalisät, yölisät, viikonloppulisät, päivärahat, viikkolepokorvaukset, jne.

Liitto saa valtavasti media-aikaa, neuvottelijat mainetta ja kuuluisuutta.
Siitä on sitten hyvä ponnistaa kansan maksamaan virkaan tai poliittiselle uralle.

Sillä aina on joku, joka hyötyy!


Lakkoon vaan.

ja tämä lakkojuttu oli ioota - mutta lakkoilija on idioota...