Tau

Tau! sanoi Homer Simpson.

Mitähän se sillä yritti sanoa...
Olisiko satuttanut varpaansa, säikähtänyt poikansa Bartin kepposta, vai tapasiko kaljakaverinsa Moen?

Tau! sanon minäkin.

Hyvin menee yrittäjällä.
On hyvät kumppanit, hyvät työntekijät, hyvät asiakkaat, hyvät projektit.
Ja tilauskirja melkein täynnä.
Firma kasvaa ja vahvistuu. Laajenee ja voimistuu.

Hyvin menee kokoomuslaisella.
On hyvät kaverit, hyvät edustajat, hyvät luottamustoimet.
Eduskunnassakin meitä on eniten.
Puolue kasvaa ja vahvistuu. Laajenee ja voimistuu.

Tau!

Ja hyvin menee suomalaisella.
On hyvä maa, on rauha ja turvallisuus.
Jääkiekossakin maailmanmestaruus!

Tau!

Ja hyvin menee minullakin.
On hyvä perhe, on vaimo ja lapset.
Rakkautta ja kumppanuutta, onnellisuudeksi asti.

Tau!

Ja tänään sain hyvän hoidon.
Ajoissa, tai oikeaan aikaan.

Ja nyt odotan. Lausunto tulee postissa.
Aikanaan, tai oikeaan aikaan.

Arvet paranevat.
Niin minäkin.
Uskon niin, tai toivon.

Olen onnellinen.

Tau!

Ypsilon

Tiesin sen tulevan.
Sukuni taakka.
Äitini perintö.
Ja nyt se on minun.

Odotin, etsin, aavistin.
Varattu aika.
Onnistuminen.

Varhainen vaihe.
Kaikki saatiin pois.
Mutta varmuuden vuoksi, tule uudelleen.
On tehtävä uusi leikkaus.
Varmuuden vuoksi.
Kuitenkin.

Perintöni.
Luovun siitä mielelläni.
Saisinko siitä maksuksi - oman elämäni?
Minun perintöni, on syöpä.

Sigma

Eräänä päivänä törmään vanhemmuuden kriisiin.
Se iskee päin kasvojani, kuin märkä rätti.

Aivan varoittamatta, lapseni on ylittänyt rehellisyyden rajan.
Minut on petetty.

Missä on nyt se arvokas vanhemmuus?
Missä on kunnioitus?
Mihin katosi se rajaton luottamus?

Ja tänään olen tyhjä.

Rakkauteni on.
Kirvellen viiltää se rinnassani.
Petos. Kavallus. Tyhjyys minua kalvaa.
Rakastan silti.
Tuota lasta, jonka silmissä asuu pelko.
Uhma taivuttaa niskaa.
Hartiat vavahtelevat. Vihaa - vai itkua?
Hänenkö, vai minun.

Rintaa puristaa.
Ahdistusko? Vai sydämeni suuruus?

Voi rakkaani, kuinka syvä on se haava.
Isäsi sydämessä.

Rhoo

Eka kerta.

Ensimmäisen kerran alaikäisillä on äänioikeus.
Ensimmäisen kerran nuorilla on mahdollisuus järjestää elämäänsä.
Ensimmäisen kerran olen ehdokkaana vaaleissa.

Eka kerta.

Kirkko teki oikean liikkeen.
Näytti oikean suunnan.
Teki teon.

Eka kerta.

Kirkko ei jäänytkään sivustakatsojaksi.
Kirkko tuli lähemmäs nuorta ihmistä.
Kirkko ojensi kätensä.
Tartutko siihen?

Olisi jo aika.
Nuoret tarvitsevat tilaa.
Joskus aikaa aikuiselta. Korvan, joka kuuntelee.
Mutta kuunteleeko kirkko?

Kirkon korva on valtuusto.
Se on vanha korva.
Keski-ikä kuudenkymmenen paikkeilla.
Puhu kuuluvasti. Huuda.

Kirkon korvien välissä on sen viisaus.
Kovin kauan se viisaus on ollut vanhuus.

Perisuomalainen, virkamiesriippuvainen,
vastuunsa väistävä vanhojen viisaus.

Sillä vanhalla viisaudella on monet kasvot,
mutta vain yksi ääni. Virkamiehen kuiva yskä.
Tehdään, niinkuin valmisteleva virkamies esittää.
Ei ajatella. Ei ainakaan itse.
Joutuu kuuntelemaan.
Tulee vastuuta.

Olisi jo aika.

Kirkolla olisi tilaa kaikille. Nuorillekin.
Olisi korvia, jotka kuuntelevat.
Aikuisia, joilla on aikaa.
Tilaa elää ja hengittää.

Nyt on mahdollisuus,
järjestää omaa elämää.
On eka kerta.

Pii

Olin viikonloppuna Valtakunnallisilla Yrittäjäpäivillä Suomen Turussa.
Yli kaksituhatta yrittäjää oli kokoontunut yhteisten asioiden ääreen.

Monen monta tarinaa.
Iloja ja suruja, pelkoja ja toiveita.
Juhlaakin.
Ihmisten elämää.

Siinä kahvipöydässä tuntui, että kaikki on kuitenkin aika hyvin.
Ei ihan toivotonta tulevaisuutta.
Velkaa on maallamme paljon, mutta saadaan me se hoidettua,
kun jaksetaan yrittää.
Kun vai olisi suklaata. Se kruunaisi kahvin.

Turkulaisilla oli murheena telakoiden tilanne.
Tänään tuli sitten sitä suklaata. Laiva on tilattu!

Eihän se tänne Keski-Suomen talouteen tunnu, mutta hienolta tuntuu, että sikäläisille yrittäjille on taas töitä.

Taas on yrittäjillä mahdollisuus:
Voi tehdä sitä mitä parhaiten osaa.
Sitä, mistä saa sydämeen suklaata.
Voi ottaa ihmisiä töihin.
Voi tarjota ihmiselle mahdollisuuden järjestää elämänsä.

Jokaisella tulee olla mahdollisuus.
Jokaiselle on oltava tilaa.
Suvaitsevaisuus kasvattaa ymmärtämystä,
erilaisuuden hyväksyminen kunnioitusta.
Vastuun ottaminen kasvattaa vapautta,
ja sivistys viisautta.

Kannustavuutta tarvitsemme kaikki.
Yrittäjätkin. Että jaksamme yrittää,
että voimme tarjota mahdollisuutta,
järjestää oma elämä,
poimia pala suklaata.

Omikron

Yhdessä tekeminen on mukavaa puuhaa.
Ja yhdessä voi tehdä monenlaista.

Yrittäjälle tarjotaan monenlaista yhteistyötä.
Yhtenä viimeisimmistä on tarjottu kouluille hankittavia opasvihkosia.
Kaikenlaista opasta, on puutarhaviljelyä, liikuntaa, pelejä ja leikkejä.
On sähköturvallisuusopasta, nettiturvaopasta, ja liikenneturvallisuusopasta ja ja ja...

Liikenneturvallisuus kuitenkin tuntui tärkeältä.
Omatkin pienet tekevät koulumatkaansa vilkkaasti liikennöidyillä teillä.
Eikä täällä sivummalla ole kevytväyliä tai pyöräteitä.

Innostuin tuosta. Liikenneturvallisuusopaskirjat kouluun.
Kauppias soitti minulle, minä muutamalle yrittäjätutulle, ja koulu sai oppaat.
Tehtiin yhdessä. Kukin osti muutaman kirjan. Oli mukavaa.

Yhdessä tehtiin, firmat ja koulu. Se on yhteisöllisyyttä.
Yhteisen hyvän eteen yhdessä tekemistä.
Ei mitään vaikeaa, ei mitään kallista tai hankalaa.
Ihan hetkeksi vain, ne ajatukset, siihen toiseen. Siihen yhteiseen.

Uskovaisilla on kaikki yhteistä, sanotaan.
No, ei kai kirkolla kuitenkaan. Kun kirkkohan on vain niille jotka on oikeita kristittyjä.
Vääräoppiset pitää poistaa.
On tehtävä oikea ratkaisu.
On tehtävä lopullinen ratkaisu...
Niinkö?

Vai voisiko kirkko kuunnella? Olla kaikkia varten?
Minä ainakin uskon, että voi.
Uskon, että kirkolla on tilaa kaikille. Sinullekin.

Me voimme tehdä yhdessä suuria tekoja.
Vain yhdessä voimme rakentaa yhteisöllisyyttä.
Ja vaikka yksin voisikin vain vähän, niin yhdessä me voimme enemmän.
Yhdessä on kiva tehdä.

Ksii

Onko oikeutta?
Tuo kysymys on taas viime päivät pyörinyt mielessäni.

Onko oikeutta?
Iso kysymys.

Ajattelen niin, että jokaisella on oikeus,
ja ehdottomasti yhtäläinen oikeus.
On oikeus selviytymiseen.
On oikeus elämänsä järjestämiseen.
On oikeus menestykseen.

Mutta onko oikeutta tunkeutua toisen elämään?

Missä se yksityisyyden raja on?
Kuka on oikeutettu tulemaan toisen yksityisalueelle?
Ja mikä on jokaisen yksityinen alue?

Luulenpa, että yksityisyys on oma päätös.
Toista loukkaamaton oma tila. Ehkä vain minuus.

Voinko siis mennä toisen ihmisen elämään?
Kyllä, jos hän minut elämänsä osaksi hyväksyy.
Voinko täyttää toisen ihmisen elämän?
Kyllä, jos hän tahtoo niin, ja minä siihen pystyn.

Mutta voinko viedä enemmän tilaa kuin toinen tahtoo?
Kyllä, mutta loukkaan häntä.
Ylitän rajan.

Kenelläkään ei ole oikeutta toisen elämään.
Ei missään määrin.
Siksi en voi ottaa toisen ihmisen elämää.
En voi riistää sitä, en rajoittaa, en kahlita.

Mutta...

Miksi luulemme, että pilkkaa on kestettävä.
Se on loukkaus - Se on rikos.
Miksi luulemme, että häirikköä on ymmärrettävä.
Se on loukkaus - Se on rikos.
Miksi luulemme, että juopon käytös on siedettävä.
Se on loukkaus - Se on rikos.
Miksi luulemme, että raiskaajan siemen on kannettava.
Se on loukkaus - Se on rikos.

Raiskatulla on oltava oikeus, edes aborttiin.
Juopon puolisolla on oltava oikeus, edes eroon.
Häirikön uhrilla on oltava oikeus, edes suojeluun.
Loukatulla on oltava oikeus, edes anteeksipyyntöön.